TPS – KTP 24.7.2016

Tän illan futispelikin oli pirteämpi kuin minä juuri tällä hetkellä. Sain jonkun ihmeellisen raitisilmamyrkytyksen ilmeisesti, kun silmät ei meinaa millään pysyä auki. Yritän nyt kuitenkin tämän postauksen verran, koska haluan laittaa kuvat julkisuuteen vielä tänään.

Paavo Nurmella oli tänään TPS – KTP -niminen kamppailu. Mulla oli lähtiessä tosi hyvä fiilis, koska olin odottanut jo monta päivää pääseväni rentoutumaan Tepsin peliin. Tuttu kamerakalusto, tuttu kenttä, ei huolta sadettimista ja hyökkäävää jalkapalloa – ei tyttö pal muuta tarvi.

Sitten kävikin niin, että TPS:n tyypeillä oli pakka jotenkin ihan sekasin ekalla puoliajalla. Olisin halunnut kuvata tietysti voittopeliä, mutta noh, parhaatkin joutuu välillä kokoamaan itsensä uudestaan. Vähän niin kuin minä itsekin valokuvaajana ja ihmisenä.

20160724-IMG_0702-Edit

20160724-IMG_0712-Edit

20160724-IMG_0720-Edit

20160724-IMG_2569-Edit

20160724-IMG_2586-Edit

20160724-IMG_2662-Edit

20160724-IMG_2757-Edit

20160724-IMG_2766-Edit

20160724-IMG_2773-Edit

20160724-IMG_2798-Edit

20160724-IMG_0744-Edit

Nyt olen tarpeeksi tuttu TPS:n kanssa. Uskalsin röyhkeästi käydä kuvaamassa penkillä lojuvat paidat ja maassa rötköttävät nappikset. Tai oikeastaan voisi sanoa niin, että nyt olen sukeltanut tarpeeksi syvälle turkulaiseen jalkapalloon, sillä tämä oli osoitus siitä, kun olen kuin kotonani. Saa onnitella!

20160724-IMG_2816-Edit

20160724-IMG_2931-Edit

20160724-IMG_2961-Edit

Toiselta puoliajalta kaikki pelitilannekuvat taitavat vahingossa olla Jurista, mutta ei kai se mitään haittaa? Jos jostain puolustajasta pystyy saamaan hyviä kuvia, kai ne täytyy kaikki julkaista! On se sen verran harvinaista.

Yleensä huomaan, jos joku hyökkääjä osaa tehdä jotain uskomattomia temppuja pallon kanssa, mutta tänään näin mitä ovelia juttuja Juri teki kuljettaessaan palloa. Näettekö te ihmiset katsomoon mitään niitä harhautuksia ja erilaisia pyöräytyksiä? Näyttääkö kaikki hyökkääminen aina samalta vai tiedättekö mistä puhun? Luulen, että ne, jotka ovat jääneet koukkuun jalkapalloon (tai itse pelaavat sitä) tietävät tasan mitä tarkoitan, mutta taas ne, jotka puhuvat potkupallosta ja dissaavat suomifutista, eivät ole kuuna päivänä tajunneet tuijottaa pelaajien jalkoja.

Teknisesti taitavat jalkapalloilijat ♥

20160724-IMG_3025-Edit

20160724-IMG_3144-Edit

20160724-IMG_3155-Edit

Tän viikon pohjalaiskylpy toi tähänkin tekstiin pienen vivahteen sitä asennetta, joka nykyelämässä vaipuu unohduksiin täällä turkulaisten keskellä turhan helposti. Olen kuitenkin hoilannut viime yönä baarista kotiutuessa sen verran lujaa ”oi kaunis Pohjanmaa”, jotta siitä riitti jopa tekstiin asti.

Seuraava Tepsin kotipeli pelataankin taas Kaarinassa. Kai sitä pitää sekin kenttä vielä käydä katsastamassa tälle kesälle.

Kuvankäsittelyä: valkotasapaino, valoisuus ja kontrasti

Viime viikolla kyselin millaisia kuvankäsittelytipsejä haluaisitte lueskella, mutta en saanut yhtään kommenttia. Koitan nyt sitten muistella mistä olen itse nämä hommat aloittanut ja edetä sen mukaan.

Blogeissahan on hurjassa suosiossa ollut aina todella vaaleat kuvat. En tiedä osaanko itse vieläkään tehdä aina tarpeeksi valoisia kuvia, mutta yritän!

Aloitetaan nyt kuitenkin ihan alusta. Nämä screenshotit ovat Lightroomista, mutta samalla idealla aika pitkälti kaikki kuvankäsittelyohjelmat toimivat.

Lähtökohtahan on aina se, että kuvatessa jo tulisi säätää ensin valkotasapaino kohdilleen ja sitten valotus. Näistä screenshoteista näkee millaisella histogrammilla minä olen nämä kuvat ottanut, jos sellainen kiinnostaa. Itseäni ei kiinnostanut ensimmäiseen viiteen vuoteen.

Näyttökuva 2016-07-21 kello 13.00.12

Valkotasapainon säätöön Lightroomista löytyy tuollainen pipetti. Sitä napauttamalla se lähtee mukaan ja sitten kuvasta täytyy etsiä joku neutraalein kohta. Jos törkkäät pipetillä johonkin vitivalkoiseen kohtaan, muuttuu kuvan värimaailma keltaisemmaksi ja taas kellertävän valkoiseen törkätessä kuva muuttuu sinisemmäksi. Niinpä paras kohta törkätä on vaaleanharmaa tai sitten silmän valkuaiset. Olen joskus ottanut valkotasapainon myös futispallosta. Kokeilemalla selviää ja perua tekemisensä voi aina.

Jos pipetin kanssa ei löydä oikeaa kohtaa, voi Lightroomissa säätää keltaista ja sinistä käsin. Kuin myös vihreää ja magentaa, joita säädän kyllä aika harvoin.

Näyttökuva 2016-07-21 kello 18.23.06

Näyttökuva 2016-07-21 kello 18.26.13

Seuraava askel onkin sitten valoisuuden säätäminen. Usein lisään exposurea 0,50 kohtaan, aika usein tasan yhteen ja hyvin harvoin jopa kahteen asti. Kyse on kuulemma aukkoluvuista.

Jos kuvan ottaa liian tummana ja sitten yrittää lisätä exposurea, tulee kuvasta yleensä rakeista kakkaa. Mieluiten siis sen takia ottaa kuvan aina oikealla valotuksella ja säätää jälkikäteen exposurea ihan minimimäärän tai sen verran mikä omaan silmään näyttää parhaalta. Vaaleisiin blogikuviin sitä todennäköisesti täytyy säätää hieman ronskimmin kuin mitä minä teen, mutta varokaa ylivalotusta!! Jos käytätte Lightroomia, voitte painaa altin pohjaan, kun säädätte exposurea. Kun mustaan alkaa tulla valkoisia kohtia, olette menneet liian pitkälle.

Näyttökuva 2016-07-21 kello 18.41.34

Näyttökuva 2016-07-21 kello 18.42.27

Sitten vielä kontrastin lisääminen. Tähän minulla ei ole takataskussa mitään oikeaoppista lukua, mutta tuohon ylempään lammikkokuvaan laitoin kontrastin jopa 60, kun taas tähän BATE Borisovin mieheen vain 30. Nämäkin ovat sellaisia omin silmin todettavia juttuja. Liikaa kontrastia ei ole hyvä, mutta toisaalta ilman kontrastia kuva voi olla tylsä.

Näillä pääsee hyvin jo alkuun mielestäni. Paljon on tosiaan merkitystä sillä kuinka valmiin kuvan ottaa jo kuvatessa ja paljonko sitä tarvitsee tai edes haluaa säätää jälkikäteen. Kuvankäsittely on touhua, joka vie aikaa ja kaikillehan se ei ole mikään ykkösjuttu elämässä.

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Oliko nämä jo ihan tuttua huttua vai jopa hyödyllistä tietoa? Olisi kiva kuulla! Edelleen otan myös vastaan postaustoiveita kaikkeen kuvaamiseen liittyen.

SJK – BATE Borisov 19.7.2016

Nyt se on todistettu, minullakin voi mennä kylmät väreet jalkapallopelissä. Se ei johtunut siitä miten hieno seinäjokisten uusi stadion on, kun kyllähän minä nyt pohjalaisena komiaan olen tottunut.

20160719-IMG_0179-Edit

Kylmät väreet eivät tulleet myöskään siitä, että jäimme erään toisen kuvaajan kanssa veden alle, kun emme ilmeisesti olleet oikein sisäistäneet kuulemaamme. SJK:n mediahenkilö kertoi oikein erikseen pressissä, jotta sitten siinä sivuilla tulee vettä, ettei kannata poukkoilla kamerakamojen kanssa. Yritin suojella mun kameroita sen toisen kuvaajan repun alla ja sitten vaan kiukulla veden läpi kiroten suomeksi valkovenäläisten vaihtopenkin edessä. Pääsin turvaan käytävään, jossa junnut jo odottelivat pelin alkamista. Minä kuivasin kameroita hameellani ja keskityin miettimään vastavaloa, vettä ja lamppuja.

20160719-IMG_0198-Edit

20160719-IMG_0241

20160719-IMG_0250

Kun alussa alkoi kuulua Champions Leaguen intromusiikki, hymyilin itsekseni. Siis meijän Seinäjoella futisjuttui, jotka on lähinnä tv:stä tuttuja. Mahtava fiilis just sillä hetkellä!!! Kun lähdin kävelemään päätyä kohti, alkoi soida SJK:n oma biisi ja kylmät väreet oli taattu. Huhhuh!

..mutta se kuvaaminen, oivoi. Vastavalo, tuo tekonurmen niin ihanan keltaiseksi tekevä ystäväni. Olen alkanut suorastaan vihata sitä. Joskus siitä osaa ottaa ilon irti, mutta kun kentällä mennään Mestarien Liigaa, olisiko paljon vaadittu, jos uuden stadionin eteläpäädyn päälle saisi sellaisen kasvimaaharson diffuusioksi? Ymmärrän, että pressiin syömisen saaminen kuvaajille ja toimittajille vie aikaa ja rahaa, mutta miten olis tollanen harsotettu stadion?

20160719-IMG_1439-Edit

20160719-IMG_1533-Edit

20160719-IMG_1600 20160719-IMG_1604-Edit

20160719-IMG_1695-Edit

20160719-IMG_0269

20160719-IMG_1757

Toisella puoliajalla painelin toiseen päätyyn, mutta ei sekään mikään helppo ollut todellakaan!! Kenttä oli kyllä varjossa, joten valo oli tasainen, mutta itäpäädyn katsomoon paistoi aurinko edelleen. Tietyillä asetuksilla kamera mittasi valon epäedullisesti minua ajatellen ja jouduinkin muutella juttuja, kunnes löytyi edes jonkunlainen hyvä ratkaisu.

20160719-IMG_1793-Edit

20160719-IMG_1919

20160719-IMG_1984

Nyt tulee kaksi Riskiä peräkanaa, vaikka se on futiskuvafilosofiaani vastaan. Kai se nyt menee, kun toinen on Riski takaa ja toinen Riski eestä/sivulta. Kuvan tapahtuma oli muuten yksi niitä juttuja, mikä jalkapallosta tekee jännää. Alunperin nuo 2 muuta miekkosta taisteli pallon herruudesta, mutta sitten tuli Riski täysiä takavasemmalta ja voitti koko homman. Riskillä on aika nopeat nappikset.

20160719-IMG_2010-Edit

20160719-IMG_2159

20160719-IMG_2166-Edit

Seuraavaksi kuva, millaista en ole koskaan ennen ottanut.

20160719-IMG_2235

20160719-IMG_2248

Huomion arvoista myös se, että nappiksia ette nyt saa. Saatte tuolilla lojuvan paidan.

20160719-IMG_0346

Viiltävä jalkapalloanalyysi: Laaksosen Johannes tuntui tosi vaisulta ekalla puoliajalla ja BATE Borisov teki heti 2 maalia. SJK joutui taistelemaan ihan tosissaan, mutta niin vaan tekivät myös 2 maalia pelin aikana. Minusta taistelu ei ollut mikään huono. SJK:lla kävi huono tuuri tuon Valko-Venäjän reissun kanssa, sillä aika moni toi sieltä tuliaisena mukanaan ruokamyrkytyksen. Pari pelaajaa oli eilen sivussa koko ottelusta juuri sen takia.

Pelin tahti oli todella kova. En ehtinyt keskittymään yhtään mihinkään henkilökuvausjuttuihin. Hyvää futiskuvauskokemusta tämä, sillä nyt tiedän jalkapallollisen tason vaikutuksen kuvaamiseen. Toisaalta ympäristökin oli uusi, mikä vaikuttaa myös aina ensimmäisellä kerralla.

Jouduin säätää kuvia moneen kertaan, että sain niihin jotain sellaista sävyä, mikä omaa silmääni miellyttää. Kuvat meinasivat jäädä turhan vaisuiksi, mutta nyt olen tyytyväinen. Enemmänkin olisi voinut olla materiaalia, mutta tämä oli nyt saalis.

Hieno kokemus, kiitos SJK!

Eka lomaviikko

Kääk eka lomaviikko on jo mennyt! Se alkoi kovalla työllä, sillä puuhasin pari kokonaista päivää Matsipäivä-kirjan kuvien parissa. Sitten laiskottelin vastapainoksi pari päivää ihan tosissani, kunnes tulikin viikonloppu ja vähän kuvausjuttuja.

UntitledVanhoja kansioita selatessa tuli vastaan wowiscreenshotit. Koitin selostaa boyfriendille kuinka mikäkin paikka vastas wowielokuvassa nähtyjä maisemia.. On kyllä aika kova ikävä tuollasia haltiakorvapelejä. Mikähän nykypäivänä on yhtä in kuin wowi? // Iltalenkin varrelta.

UntitledFöriltä. // Tiistaina oli pankkitreffit toiminimeen liittyen.

UntitledPakettia hakemaan lähdin uusissa tennareissa. // Lainakamera testissä.

UntitledTorstaina piti meikata.. // Selfie :D

Untitled Tepsin toimistolle menossa.. // ..koska piti saada muki.

UntitledTwitterissä paukku 600 vähän aiemmin kuin ajattelin. // Aloin yhtenä yönä kattelee pitkästä aikaa jotain tyttöhömppäsarjaa Netflixistä. Enpä muista milloin viimeksi olisin vastaavaa puuhaillut.

UntitledKai te muutkin pokemoneja? // Jos valokuvauksessa haluaa sijoitaa rahansa hyvin, suosittelen hankkimaan 50 mm/1.4. It’s perfect!

UntitledOhramössöö! // Mä olen todellakin siivoillut. Vihdoinkin. Pal on vielä järjesteltävää silti, mutta esimerkiksi konehuone laitetaan kuntoon reissun jälkeen, kun miehellä alkaa vesijäähyprojekti koneen parissa. Pitäskö siitä tubettaa?!

UntitledJärkkäri-toi-mulle-kuvausliivin-selfie eiliseltä :D // Kaffetta ja joku ihmeen nimmaripallo pressissä..

Mitähän muuta viime viikolla? Näin hävyttömän vähän ihmisiä ja se ahdisti. Tällä viikolla nään paljon enemmän ihmisiä ja se on mukavaa.

Jännittää vienosti tuo huominen SJK:n peli ja loppuunmyyty stadion. Kui lujaa ne ihmiset voikaan huutaa siellä? Mikä laulu jää soimaan päähän eniten? Syöksyykö Tahvanaisen poika zoomiputken päälle, paistaako aurinko lujaa, onko illalla pimeä? Pysynkö hereillä, kun ajan Parkanosta Jalasjärvelle? Maailman unettavin pätkä ajaa.

Nyt vaihtamaan toinen akku lataukseen, ettei jää ainakaan siitä kiinni kuvien saaminen.

TPS – GrIFK 17.7.2016

Tän päivän futiskuvaushommia voisi kuvailla yhdellä sanalla ja se liittyisi vahvasti sekoiluun. Kieriskelin koko viikon tuskissani, kun ei ollut futista, mutta tänään jo suorastaan ahdisti lähteä kuvaamaan (asiaa ei pal auttanut painajainen, jossa Tahvis syöksyi mun zoomiputken päälle). Ei mitenkään negatiivisella tavalla vaan mua pelotti, etten osaa kuvata enää ja toisaalta 2 runkoa, mikä on itselleni todella vieras tilanne. En tiennyt oliko hyvä idea, kun toisessa rungossa oli kiinni 24-105 mm/4 vai olisiko pitänyt laittaa oma kittilinssi.

Pelipaikalle päästyäni unohdin ahdistukset ja keskityin olemaan ihan oma itseni. Kysyin nimittäin Palloliiton edustajalta milloin soihdut tulee takaisin, mutta hän antoi ymmärtää, ettei tässä elämässä. Vaadin valokuvaajana soihtuja! Niissä kuulemma piilee tulipalovaara. Mitäs se haittaa, kun saisi kuitenkin hienoja kuvia?

Seuraavaksi kirmasin ennen pelin alkua testaamaan yhtä juttua toisella rungolla. Kun olin hetken aikaa makoillut maalin takana, tajusin ettei mulla ole kuvausliivi päällä. Olin lähdössä pois, kun joku toinen kuvaaja tuli vastaan ja jäin suustani kiinni. Tovin siinä kerkesin tsättäilemään, kun järkkäri kiikutti mulle sitä kuvausliiviä. Kerran elämässä hyötyä tästä lievästä ylipainosta, sillä järkkäri tyytyi vain tuomaan sen liivin eikä esimerkiksi yrittänyt kantaa mua ulos.

20160717-IMG_1280

20160717-IMG_1285

Tuo mun hirvittävän pitkä putki muuntautui 6D:ssä saman oloiseksi kuin olisi kuvannut 70-200 mm kroppikennolla. En todellakaan saanut kuvattua tois puol kenttää tapahtuvia juttuja, mutta toisaalta sain kuviin taas tilaa. Tällaiset pelitilannekuvat ovat kaiketi enemmän mun tunnistettavaa kädenjälkeä kuin ne vähän tiukemmat?

20160717-IMG_9854

20160717-IMG_9891

20160717-IMG_9896

20160717-IMG_9906

20160717-IMG_9942

20160717-IMG_9946

20160717-IMG_9978

20160717-IMG_1310

Ekan puoliajan jälkeen jäin Tiinan kanssa suustani kiinni (joka muuten otti ton kuvan meitsin kynsistä) ja meinasin aivan unohtaa, että mun piti käydä juomassa kahvia. Kahvi oli loppu ja jouduin vähän ootella uutta satsia. Myöhästyin tokalta puoliajalta ja kun pääsin juoksuradoille, otin hameesta kiinni ja juoksin täysiä kamerani luo, sillä toisessa päässä oli juuri kulmapotkumuodostelma. Hetken päästä tulikin maali ja siitä halikasasta ei nyt ole kuvaa, koska ei sitä vaan saanut, vaikka oli kaikki 600 mm käytössä.

20160717-IMG_0039

Menin lopulta sinne toiseen päätyyn istumaan ja kuviakin otin, mutta hämmästelin tässä itsekin missä ne kuvat nyt on. En tehnyt niistä yhtäkään. Kuvamäärä oli muutenkin tosi vähäinen tuolla 6D:llä. Sen tiedostin jo ekalla puoliajalla ja vakavasti harkitsin vaihtamista omaan runkoon. Sen teinkin ihan lopussa ja heti tuli maalihali!

20160717-IMG_1337

20160717-IMG_1383

20160717-IMG_1399

Ja niin TPS voitti. Minä en valokuvauksellisesti. En hemmetti vieköön todellakaan tiedä onko täyskenno hyvä vai ei. Okei, hyvä tietysti kuvalaadultaan ja kuulemma toi 6D on tehokas myös pimeässä. Mutta! Kroppikenno + hirviöputki takaa sen, että kuvia pystyy ottamaan kaikki 90 minuuttia ihan täysiä eikä kerkeä snäppäilemään tai ottamaan selfieitä. Enemmän kuvia, enemmän mahdollisuuksia!

20160717-IMG_1410

20160717-IMG_0127

20160717-IMG_0130

20160717-IMG_0147

20160717-IMG_0152

Ehkäpä siis järkevintä olisi kuitenkin omistaa molemmat, sekä kroppi että täyskenno. Voisi kuvata vaikka sillä kropilla pelin ja muihin hulinoihin täyskenno. Niin päin minä tekisin. En halua edes ajatella kuinka laaja linssi 70-200 mm on täyskennolla.

Jalkapallo-ottelu itsessään oli aivan liian jännittävä. Ilmeisesti myös aika vaikea, koska paljon piti vääntää, jotta ne 2 maalia sieltä irtosivat. Hyvin taisteltu Tepsi!

Muita huomioita: en saanut yhtäkään kunnon henkilökuvauskuvaa ja silmiä, joita olisin voinut tuunata photarissa (näin sellaisia kyllä livenä, mutta ihan aina ei kehtaa ihmisiä osoitella kameralla) eikä Paavo Nurmi Stadionolla ole pokemoneja.

Kuvankäsittelypostaustoiveita?

Kun keväällä ”jouduin” sattumalta henkilökuvauskurssille tavallaan 2 kertaa, olin aika pitkälti sitä mieltä, ettei se kyllä ole yhtään mun juttu. Liikaa tekniikkaa, liikaa apuvälinehärveleitä, liikaa päästä kasvavia juttuja ja matikkaa.

Nooooooooh. Kun kuvailin myöhemmin keväällä bloggaajia ja esimerkiksi Reetasta nämä Kalevala-kuvat, syttyi jonkinlainen kipinä ihmisten kuvaamista kohtaan. En silti koe olevani kovin mielikuvituksellinen tuossa taiteenlajissa, mutta osaan mä silti ihan perus asukuvat ottaa.

Tänään käytiin Susannan kanssa kuvailemassa ja samalla halusin pari sellaista kuvaa, jossa hänen silmiinsä heijastuisi vähän valo, jotta voisin testata yhtä hauskaa kikkaa. Aurinko ei paistanut, mutta sain silti kuvan ja pääsin treenaamaan juuri youtuben avustuksella opeteltua juttua.

IMG_9619

Otin myös muutamia luontokuvia sitä varten, että voisin tehdä joitain kuvankäsittelyyn liittyviä postauksia. Olin ajatellut lähteä ihan perusjutuista liikenteeseen, mutta sitten kesken illan tuli sellainen äh-fiilis ja mietin, että jospa kysyisin teiltä mitä te haluatte!

IMG_9776

ELI: kertokaa mihin kaikkiin juttuihin kaipaatte apua ja mistä haluaisitte mun postaavan kuvankäsittelyyn liittyen. Onko myös ihan valokuvauspuolelta jotain tarvetta postauksille? Jonkun verranhan selostan futispostauksissa kuvaamisesta, mutta se nyt on aika satunnaista ja sieltä täältä ehkä kommentointia auringon paistamisesta.

Onnea TPS!

Kun muutin Turkuun, yllätyin siitä ettei turkulainen palloseura TPS pelannutkaan Veikkausliigassa. Veikkausliigan kuvauspassin juuri saaneena kiinnitin luonnollisesti huomioni vain Veikkausliigaan ja niinpä kävin kuvailemassa vain Interiä. Loppukaudesta kävin kuitenkin kerran vierailemassa tepsiläisten reviirillä eikä kokemus sinänsä sen hassumpi ollut. Heidän silloinen kotikenttänsä Urheilupuiston yläkenttä oli aika ahdas kuvata ja lisäksi tekonurmea, jota en arvosta kovin pitkälle jalkapallossa ylipäätään. Tiedätte varmaan kumpi näyttää hienommalta kuvissa, se kun nurmikko pöllyää tai se kun tekonurmen palasia napsahtelee linssiin?

Ei tainnut viime vuonna edes jäädä paljosta kiinni, etteikö TPS olisi noussut takaisin Veikkausliigaan. Omalta osaltani harmitti varmaan yhtä paljon kuin tepsiläisiä, vaikka motiivimme olivatkin erit. Tepsiläisiä harmitti tietysti jalkapallollisista syistä ja minua siksi, että olisi ollut hauskaa kuvata kahta Veikkausliiga-joukkuetta ja päästä näkemään ihan oikeita paikallisotteluita.

Keväällä tuli aika vahva fiilis siitä, että haluan kuvata jalkapalloa enemmän. Todella paljon enemmän! Veikkausliiga ei enää riittänyt ja halusin kuvata myös Tepsiä, koska tässä kaupungissa nyt kerran jalkapallojoukkueita sattuu riittämään.

Tepsiläisten leiristä vaan kuului kummia heti alkukeväästä. Oli epävarmaa pelaavatko he koko kautta, koska talousongelmat. Ihmettelin itsekseni miten tuollainen tilanne voi yllättää noinkin vanhan urheiluseuran ja koko Turun ihan housut kintuissa. Kerrassaan kummallista.

Lisäksi oli epävarmaa missä he pelaavat kotipelinsä. Lopulta Paavo Nurmi varmistui ja minä olin entistä enemmän sitä mieltä, että haluan mennä kuvaamaan. Vaikka jälleen jalkapallollisesti ei ole niin hyvä, että katsomot ovat kaukana kentästä, kuvaamisen kannalta sillä ei ole väliä.

Jos vielä kelataan vähän enemmän taaksepäin, viime syksynä olin todella ihmeissäni siitä miten 2 paikallista seuraa voivat olla niin huonoissa väleissä, ettei heitä oikein viitsi edes mainita samassa lauseessa. Minusta tilanne on täysin järjetön koko kaupungin ja lajin kannalta (puhumattakaan siitä millaiseksi seurojen junnut oppivat tulevaisuutta ajatellen). Sittemmin olen kuullut taustoista ja olen ymmärtänyt, ettei tilanne tule tämän elämän aikana miksikään muuttumaan. Siksi olen myös vähän sitä mieltä, että turhaan TPS yrittää Veritakselle tunkea (tämä on totaalinen sivuhuutelu, en voi tietää mitä asiasta neuvotellaan ja onko kyse puhtaasti rahasta vai mistä). On vain hieman vaikea yhtälö olla ilman omaa stadionia ja köyhä kuin kirkonrotta. Ei hyvä.

IMG_1210

Kävin eilen TPS toimistolla, koska päätin tarvitsevani kahvimukin. Kun kerran muidenkin seurojen muki (paitsi SJK) mulla on, miksei myös TPS.

Tunnelma toimistolla oli rauhallisen odottava. Kaikki mahdolliset kivet oli käännetty ja silti piti vielä keksiä lisää käänneltäviä kiviä. Vielä eilen nimittäin joukkorahoitusannista puuttui joku 40 000 euroa. Jos summaa ei saataisi kasaan, olisi se tämän pitkän historian omaavan seuran loppu. En halua edes miettiä millainen stressi työntekijöillä, kannattajilla ja pelaajilla on ollut. Kun oma tulevaisuus on täysin koko muun maailman käsissä?

Pitkät tovit keskusteltuamme toimistolla, kaikesta kuitenkin huokui sellainen aito rakkaudesta lajiin -fiilis. Olen aina hieman naureskellut sille kuinka kukaan viitsii tehdä urheiluseuralle ilmaiseksi töitä ja ainoa selitys on ollut ”rakkaudesta lajiin”, mutta nyt viimein sain siitä tunteesta hieman kiinni. Jos olisin yhtä syvällä jossain seurassa, jokainen hengenvetoni olisi takuulla rakkaudesta lajiin.

Tänä iltana joitakin tunteja sitten joukkorahoitusanti napsahti yli minimitavoitteen ja sen kunniaksi kaadoin iltakahvit uuteen mukiini (jonka muuten maksoin aivan itse eikä tämä ollut mikään korruptiolahja). Voin vain kuvitella millaiset bileet tällä hetkellä Pikku-Torressa on! Pitäisiköhän itsekin lähteä?

On upeaa, että turkulaisen jalkapallon pitkät perinteet saavat jatkua! Nyt voin itsekin keskittyä enemmän Veikkausliigan ajatteluun, sillä pressiin on saatava keksejä! Tai kakkua! Kuulemma Ykkösessä ei sellaisia jaella ;) Ettäs tiiätte sitten pelaajamiehet, palloa maaliin vaan, jotta Hietala saa keksejä ensi kaudella! Ok?

Tiedättekö itse oman paikkakuntanne urheiluseurakuviot? Onko muualla tällaista kuin Turussa? Mikä teillä päin on ns. päälaji?

Blogiajatuksia

Olen sama kuin ennen, mutta silti muuttunut.

Aloitin aikoinaan bloggaamisen, kun halusin alkaa kirjoittaa päiväkirjaa julkisesti, tietokoneella. Sitä bloggaamiseni vuosia olikin – päiväkirjatyylistä hassuttelua, mieluiten asukuvien kera.

Sitten lihoin niin äärettömän paljon, etten enää voinut postata asukuvia. Minusta minä itse ylipainoisena ei ole kovin kaunis eikä varsinkaan millään tavalla inspiroiva asia. Piti postailla jotain muita kuvia sitten, vaikka päiväkirjamaisuus säilyi silti.

Vuosi sitten ensimmäisen kerran huomasin kyllästyneeni blogeihin, joissa ei oikeastaan ideana ollut muu kuin asukuvat. Jotkut tietyt, joissa niiden asujen ympärille rakennettiin tekstiä muusta elämästä, olivat kiinnostavia.

IMG_9442

Vuosi meni ja tyytymättömyys on täällä taas. En ota enää kameraa mukaan kaupungille kahville lähtiessä, sillä en halua asukuvia itsestäni. En jaksa panostaa pukeutumiseen niin paljon, että kokisin asuni olevan kuvaamisen arvoisia. Haluan kulkea tavallisessa tyylissäni, jossain vaan mikä aamulla tuntuu hyvältä idealta. Jos jonkun mielestä tavalliset farkut tavallisen paidan kanssa on kuvaamisen arvoisia asioita, voihan sitä joskus innostua kuvailemaan. Etenkin, jos tarvitsee kuvituskuvia postauksiin.

Haluaisin kirjoittaa blogia, jonka jokaisen postauksen edes 1-2 ihmistä haluaa lukea suurella mielenkiinnolla. Ei pelkkiä asuja, koska ihan rehellisesti: siivosin juuri mun Bloglovin-listalta ne asukuvablogit, joiden otsikot lähinnä vain ärsyttävät nykyään siksi, etten halua lukea niitä postauksia. Haluan mun Bloglovin-lukulistalla olevan blogeja, joista luen jokaista. Omassa elämässäni pelkät asukuvat eivät todellakaan enää anna mitään. Pitää olla joku muu juoni, jotta blogi on kiinnostava.

IMG_9508

Olen kriiseillyt tämän asian takia tällä viikolla jo pari päivää. En oikeasti osaa sanoa suoraan millaisia blogeja sitten haluan lukea tai mikä se aihealue olisi. Suomesta ja maailmalta ei ole tullut vastaan vielä yhtäkään niin futishöynähtäneen blogia kuin minun oma. Onko ainoa vaihtoehtoni alkaa tosissaan rakentamaan tätä blogia enemmän jalkapallon ympärille, sillä jalkapallon valokuvaaminen on todella tullut jäädäkseen?

Päädyin tänään aika pitkälti siihen, että on. Miksi sekoittaa tänne mitään muuta kuin jalkapallon ja sen valokuvaamisen ympärille liittyviä asioita? Talvella saatan olla eri mieltä tästä, mutta ehkä suren sitä sitten lokakuun jälkeen. (Ja ainahan voin talvella vaihtaa the ultimate kuningaslajiin futsaliin ja kertoa teillekin mitä hienoa siinä on!)

IMG_9524

En ole koskaan jotenkin sopinut sellaiseen normaaliin bloggaajamuottiin. En oikeasti jaksa tehdä smoothieita paria iltaa enempää ja vaikka tekisinkin, en jaksa kuvata niitä mihinkään. Onhan ne ihan hienoja ja maistuu hyvältä, mutta mitä sitten? En halua yrittää inspiroida ketään tekemään smoothieita, mutta mieluummin pitäisin puheen suomalaisten marjojen puolesta, joita meistä jokainen varmasti kyllä osaa syödä ilmankin blogipostauksia?

En osaa inspiroida ketään olemaan ahkeria ja reippaita sisustusihmeitä, sillä itsehän olen kaikkea muuta. Olen tänä iltana lätrännyt puuöljyn kanssa ja vieläkin ahdistaa, kun purnukassa lukee ”itsestään syttyvää”. Luulin, että mun elämässä UN-koodit kuuluu vain töihin, mutta toisin kävi tuon mönjän kanssa.

Nykyään on kuitenkin olemassa pari juttua, joihin haluan teitä ihmiset inspiroida. Jos olette kuvaamisesta kiinnostuneita, haluan kirjoittaa teille joskus ehkä kuvankäsittelystä ja toisaalta kaikista niistä jutuista, joita mahdollisesti kuvatessa tulee vastaan tuolla kentillä. Toinen asia onkin sitten itse jalkapallo ja sen fanittaminen. Ihmiset istuu nykyään liikaa näyttöjen takana, vaikka kaikki urheilutapahtumat ovat parasta paikan päällä. Ei tarvitse olla urheilija mennäkseen sinne missä urheilu tapahtuu.

Seuraava tehtävä itselläni tämän blogin suhteen on kirjoittaa jonkinlainen lukujärjestys. Postausaiheideat ja aikataulut johonkin ylös, ettei enää tule maanantaita, jolloin takki on tyhjä. Lisäksi tästä lähtien surutta poistan blogeja lukulistaltani, jos näyttää siltä, etten löydä itseäni lukemasta niitä. Toivon tietysti löytäväni uutta hyvää luettavaa joskus jostain päin internettiä. Ehkä liikuntaan, urheiluun tai jopa jalkapalloon liittyvää.

Uusi blogielämä, uusi minä ♥

Testailua: 6D ja 24-105 mm/4

Jostain unen ja heräämisen rajamailta havahduin viestiääneen aamulla. Saapumisilmoitus paketista. En tajunnut yhtään mikä se voi olla. Nukuin vähän lisää ja ihan kunnolla herättyäni selasin viestihistoriaa, kun lähettäjä kuulosti niin tutulta. Loppujen lopuksi kysehän olikin Canonilta lainaan saamastani kamerasta ja objektiivista.

6D ja 24-105 mm/4 ovat siis kyseessä. Haluan testata runkoa, koska pelkään 70D sanovan sopparin irti viimeistään tän futiskauden jälkeen. Luonnollisesti pitäisi jo vähitellen siirtyä täyskennoon päin, vaikka ihan tosissaan en kyllä voi kroppikennoista 70D:tä moittia yhtään mistään. Aivan loistava runko urheilukuvaukseen!

Kävin tuossa alkuillasta sitten vähän kokeilemassa..

IMG_9281

IMG_9307

Olen niin nauttinut tästä viikosta myös siksi, kun olen saanut olla ilman meikkiä. Näin pitkää taukoa meikkaamisesta ei ole taas ollut varmaan puoleen vuoteen, mikä on kyllä sääli. Tekee iholle hyvää olla välillä ilman kaikkia mömmöjä.

IMG_9316

IMG_9321

IMG_9342

Ihan kivalta nämä värkit vaikuttivat. En ole aivan varma silti tuosta linssistä. Johonkin matkakuvaamiseen, arkkitehtuuriin ja luontoon se voisi olla aika yleispätevä. Pitäisi vielä päästä kokeilemaan ihmisiin. Mun käytössä laajempaan kuvakulmaan toimii kittilinssi ja 24 mm/2.8 ihan kivasti, mutta toisaalta tämä 24-105 mm ei ole mikään höpöhöpö-linssi vaan painaa kuin lasin kuuluukin.

6D pääsee tosissaan testiin sunnuntaina, kun on Tepsin peli. (Toivottavasti ei sada vettä!!)

Valokuvakirjasta

Aamu alkoi heräämisellä naapurin remppaan. Sitten näin  unta valtavasta laivasta, joka kaatui ja törmäsi tähän kerrostaloon. Heräsin uudestaan ja mietin mikä loma tämä on, kun painajaisia pitää nähdä.

Aamukahvimuki kädessä odotin päivän pankkitreffejä. Tiesittekö, että firman perustamisessa todennäköisesti vaikeinta on löytää tulostin? Minäkin jouduin äärimmäisiin tekoihin ja kävin autolla yhdessä jännässä paikassa. Olin ollut noin 3 päivää ajamatta autoa ja se tuntui jo vieraalta. Tulostaa onneksi osasin vielä.

Nyt olen noin 3-4 iltaa tässä duunaillut niitä futiskuvia meidän Matsipäivä-kuvakirjaa varten. Nyt riittää. Minulla on kasassa reilu 10 kuvaa, joista suurimmassa osassa on joko SJK tai TPS. Valitettavasti en vielä koskaan ole nähnyt SJK:ta ja Tepsiä samalla kentällä. Ehkä jonain päivänä, kun TPS tuosta nousee?

IMG_2390-Edit

Kuvakirja tuntuu edelleen uskomattoman huikealta jutulta! En ole kai oikein sisäistänyt kunnolla vieläkään olevani mukana jossain tuollaisessa projektissa! Muut mukana olevat kuvaajat ovat kaikki huikean taitavia!

Onneksi olemme kaikki taitavia muissakin asioissa kuin kuvaamisessa ja niinpä esimerkiksi Niko kävi Byyrin haastattelussa kertomassa tästä meidän kirjasta. Minut mainitaan kohdassa ”nappikset” ja ”julkkaribileet”.

En ikinä pystyisi varmaan esiintymään missään tuollaisessa tilanteessa fiksusti, joten tyydyn kohtalooni biletyksen kiistattomana kuningattarena. Vedän epäterävät maskit vasta siellä bileissä, kun nyt jo saan kommenttia meidän taittajamieheltä stressaamisesta.

Olen kyllä epätoivoisesti yrittänyt treenata videoesiintymistä  snäppäämällä pirun ahkerasti, mutta enpä usko hirveästi kehittyneeni vuodessa. Näillä avuilla siis mennään, jotka on saatu. Toivottavasti en joudu haastatteluihin ;D Ja huomenna hillun kamera kädessä, koska olen valokuvannut viimeksi lauantaina. Vähemmästäkin alkaa tulla oireita.