FC Inter – Ilves 27.8.2016

20160827-IMG_3419

Oli lähellä, ettei tämä kuva jäänyt ainoaksi kuvaksi omalta kohdaltani Turun Veikkausliiga-matsista.

Mulla oli tänään minuuttiaikataulu, jotta ehtisin käydä väriestejuoksemassa muiden bloggaajien kanssa ja sieltä vielä kuvaamaan Inter-Ilvestä. Koska väriestejuoksu ei ollut mitään höpöhöpöurheilua vaan oikeasti voimia vaativa suoritus, ajattelin lämmöllä pressissä odottavaa jonkun muun kuin itseni keittämää kahvia yms. nestepitoisia aineita.

Kun järkkäri avasi oven, minulta tivattiin pressikorttia. Takanani tullut ”joku oikea toimittaja” tiuskaisi ovimiehelle, että joojoo sisälle nyt vaan. Jäin tuijottamaan ”vain pressikortilla” -paperia kuvausliivien yläpuolella ja mietin miten en ole muka ennen huomannut sitä.

Tilanteessa oli ainekset suuremman luokan kriisiin, sillä ymmärrän kyllä keksien olevan hieman vaikea asia järjestävälle taholle, mutta että kahvikin? Ja vesi? Ovatko sivutyönään media-alalla puuhailevat ihmiset tosiaan niin alinta sakkaa, että pressitila on pyhä alue? Mistä tässä oikein on kyse? Haluaisin tietää. Tuskin ainakaan siitä, että joku random futisbloggaaja saattaa syödä yhden kaurakeksin ennen peliä ja arki-iltaisin juo lasin vettä. Kaikilla vaan ei ole mitään pressikorttia. Pitäisi ilmeisesti olla? Mutta en minä sitä kahvin takia aio anoa.

Jouduin resetoimaan päässäni kaiken tuona hetkenä. En tiennyt mitä teen. Ajattelin lähteä kotiin.

Luonne ei antanut periksi kuitenkaan. Veikkausliigan kuvaaminen on parasta. Oli sitten kahvia tai ei. Kentällä on aina kaksi eri joukkuetta ja voi itse valita mitä kuvaa. Olin juuri voittanut esteet Impivaarassa, raahautunut viimeisillä voimillani kuvaamaan.. En vain voinut luovuttaa.

Väsyneenä pienimmätkin asiat ovat liian suuria. Näin jälkikäteen koko juttu vaikutti myös kuviin. Ei mitään fiilistä. Tässä sen näkee kuinka jalkapallossa pitää olla iloa, mutta valitettavasti minulla ei tänään oikein ollut sitä, vaikka nautinkin kuvaamisesta. Olisin halunnut tehdä kuvia vain erotuomarista, mutta en kehdannut.

20160827-IMG_3420

Ainoa iloni oli oikeastaan joukkueenjohtaja, jonka nappikset poseerasivat :D Olisi se koko maassa makaava mies ollut kuvaamisen arvoinen, mutta Sigma on vähän huono objekti sellaiseen.

20160827-IMG_3451

20160827-IMG_3480

20160827-IMG_3550

20160827-IMG_3600

20160827-IMG_3625

20160827-IMG_3647

20160827-IMG_3784

20160827-IMG_3821

20160827-IMG_3836

20160827-IMG_3865

20160827-IMG_3931

20160827-IMG_3963

20160827-IMG_4165

20160827-IMG_4243

20160827-IMG_4247

20160827-IMG_4343

20160827-IMG_4379

20160827-IMG_4426

20160827-IMG_4442

Voin jotenkin samaistua tuohon Lehtovaaran fiilikseen. Yritin muuten ottaa hänestä koko matsin ajan jotain oikeasti hyvää kuvaa, mutta ei se oikein onnistunut. Tyypin peliasu on maailman vaikeimman värinen ja toisaalta olin aivan liian kaukana.

Seuraava Interin peli on näköjään maanantaina 12.9. Ei hätää siis sen kahvin suhteen, en tarvitse sitä silloin. :) (Jollekin toiselle oman elämänsä mediapersoonalle saattaa maistua, enhän minä ainoa harrastelija näissä ympyröissä ole.)

Ei pal kahvit kiinnosta kohta, sillä suurin pelko on pian se, jos ensi vuonna Turussa ei pelata ollenkaan Veikkausliigaa. Sitten mun lähimmät Veikkausliiga-kohteet olisi Ahvenanmaalla ja Helsingissä? Voi apua! Mikä Turku se sellanen on, jossa ei Veikkausliigaa olisi?

Meri

Tykkään vedestä. Rakastan uimista, vaikka tänä kesänä en käynyt kertaakaan meressä enkä maauimalassa, koska Samppis oli remontissa ja Kupittaalle ei tullut mentyä. Rakastan vedessä kellumista. Paras lenkkikeli on sade. Vesi vain yksinkertaisesti rentouttaa. Kuitenkaan en käy meren rannalla kovin usein, vaikka asun ihan lähellä.

Tänään emme Maaritin kanssa menneet kahville mihinkään Turussa vaan lähdimme etsimään kahvipaikkaa Naantalista. Lopulta löysimme sattumalta yhden avoinna vielä olleen kahvilan ja kävimme hankkimassa sokerihumalan.

Ennen kahvipaikan löytymistä käytiin jossain Rymättylässä päin kääntymässä. Ne kaikki sillat siellä ja se merinäköala on aivan huikea. Emme pysähtyneet kuvaamaan tällä kertaa vaan etsimme asukuvauspaikan toisaalta. Meri-ilma teki tukasta pörröisen ja juttujen taso laski alemmas kuin merimiehillä konsanaan.

20160826-IMG_3214

20160826-IMG_3408

Se oli hauska perjantai-ilta tämän väsyneen työviikon päätteeksi. Nyt on hyvä painella nukkumaan, sillä huominenkin on täynnä tekemistä.

#firstsevenjobs

Twitterissä kiersi tuossa joku viikko hauska #firstsevenjobs-homma, johon itsekin listasin mun ekat 7 työtä. Twitteriin vaan ei mahdu hirveästi selittelemään, joten ajattelin tehdä tän myös täällä blogissa. Työ on nimittäin juttu, joka mua on aina kiinnostanut puheenaiheena aika paljon.

1. En enää muista vuotta enkä ikääni, kun ekan kerran kesätöihin pääsin, mutta olin Rannilassa 2 viikkoa tonnilla kaverini kanssa. Me pestiin lätkiä eli siis jotain kattopellin palasia, joista tehtiin sellaisia ”näytejuttupakkauksia” maailmalle. Kun ei pesty lätkiä, ajeltiin maitokärryillä pitkin jotain toista hallia.

Seuraavana kesänä olin taas 2 viikkoa tonnilla Rannilassa, mutta tällä kertaa sain toisen tyypin kanssa projektiksi arkiston siivouksen. Oltiin aivan liian tehokkaita ja nopeita, joten otettiin loppuaika siitä parista viikosta aurinkoa lätkähallin seinään nojaten.

20160803-IMG_6990

2. Keväällä 2002 kävin näyttäytymässä eräässä vimpeliläisessä ilmastointialan firmassa ja poistuttuani sieltä olin niin innoissani, että ajoin koko Rannilan mäen käsijarru päällä. Hups! Mutta kun sain kesätöitä!! Olen nykytyössäni aika paljon muistellut sitä mitä siellä Ventlandialla teinkään, koska siellä olen ekaa kertaa soitellut kuljetusfirmoihin tai ainakin yhden muistan ikuisesti hyvin elävästi, sillä toisesta päästä sanottiin mulla olevan sellainen ääni, että mun on pakko olla nätti.

Olin Ventlandialla toimistotyöläisenä. Paljon pyöriteltiin paperia ja pelattiin yhden tilausjärjestelmän kanssa. Meille soiteltiin sinne myös aika paljon ja koska Ventlandia kuului ruotsalaiseen Lindabiin, soittelijat saattoivat puhua mitä kieltä vain. Kuuntelin vierestä kateellisena, kun työkaverini puhui täydellistä ruotsia. Ja englantia myös tietysti.

3. Huhti-toukokuussa 2003 sain puhelun Alajärven Nordeasta pankinjohtajalta, joka halusi nähdä minut ennen kuin aloittaisin kesätyöt Vimpelin Nordeassa. Menin paikalle mustassa perintöbleiserissä ja silloiset parhaat farkut jalassa.

Minulle ilmoitettiin milloin aloitan ja että pankissa ei olla farkut jalassa töissä. Ok. Myöskään olkapäät eivät saaneet näkyä. Siinäpä oli pukukoodia nuorelle tytölle ihan hyvin ja näillä ohjeilla olenkin mennyt aika pitkään paitsi nykyään, kun muutkin ihmiset ovat töissä shortseissa ja hihattomissa, on itselläkin tuo homma karannut käsistä.

Pankkityö oli parasta ikinä. Opin käsittelemään rahaa työvälineenä, laskemaan sitä sekä palvelemaan asiakkaita hyvin. Opin vaatimaan nimenselvennöksiä ja tekemään töitä yhteisillä säännöillä.

Kesän 2004 olin samassa paikassa istuen aika usein pääkassan paikalla.

Pankkityö on työ, jota tulen kaipaamaan ikuisesti. ♥ (Jos huomenna joku soittaisi jostain pankista, että tuuppa Hietala tänne meille töihin, pyörtyisin. Ja sen jälkeen hävittäisin kaikki farkkuni. Ja ostaisin kaapin täyteen korrekteja hihallisia paitoja.)

4. Joulukuussa 2003 minut istutettiin auton rattiin ja pääsin opiskelemaan sanomalehtien lauantaijakelua. Ajoin autoa 4 tuntia joka lauantai laulaen mennessäni.

Oikea olkapäälihas kasvoi, siinä missä vasen hauvis, kun tein aina ennätyksiä montako lehteä voin pinota käteni päälle ottaessa alas hyllystä niitä. Tämä liittyy siis lajitteluvaiheeseen.

Opin olemaan röyhkeä oma itseni, kun yhdenkin lumipyry-yön jälkeen ajoin täysiä lumikinokseen ja jouduin mennä lähimmästä talosta kysymään onkos isännällä traktoria tallissa. Kerran myös joku random mies joutui vaihtamaan mulle renkaan autoon. Ojaan en koskaan ajanut, vaikka välillä sain etuvetoisen auton heittämään perää jäisellä tiellä.. ;)

20160803-IMG_7002

5. Kesällä 2005 ja ainakin vuodesta 2006 eteenpäin olen jakanut postia ihan perusjakelussa. 2005 Alajärvellä ja 2006 Seinäjoella.

Mitä opin? Että postilaiset tykkäävät naljailla toisilleen työnteon lomassa ja että pyöräreitti yhdistettynä kerrostaloihin vaatii fyysistä jaksamista aika paljon. Joskus oli vähän myös henkisesti raskasta, mutta helevetti, kaikesta on selvitty.

6. Syksyllä 2008 hain esimiespaikkaa eräästä toisesta jakelutoimipaikasta ja sain paikan lopulta. Alkoi uusi erikoinen elämä.

Tämä on edelleen työ, josta en mielelläni oikeastaan puhu. En tiedä onko se hyvä vai huono, että tiedän mitä on olla esimies, koska raahaan koko ajan sitä osaa minusta mukanani. Suhtaudun eri tavalla joihinkin juttuihin nykyään ja aina en oikein tiedä onko mun jossain tietyssä työluonteenpiirteessä kyse entisestä esimieheydestä vai siitä, että oon vaan just tällanen. En tiedä. Olisi kiva tietää, vaikka toisaalta haluan vain olla hyvä työntekijä.

Esimieheys opetti: ihmiset on erilaisia, ihmiset kuulee asiat eri tavalla, ihmiset suhtautuu kaikkeen eri tavalla, ihmisillä on omat motiivit toimia, ihmistä ei voi pakottaa, ihminen tarvii esimiestään, ihminen, ihminen, ihminen..

20160803-IMG_7026

7. 2015 tuotantosihteeri. Tein viime vuonna eri juttuja töissä kuin nyt, vaikka nimike on sama. Viime vuonna tein työsoppareita, tänä vuonna olen rahtiterminaalin tiskissä ja palvelen ihmisiä.

Palvelen ulkoisia asiakkaita kuin myös meidän kuskeja sekä selvittelen juttuja. Puhun yllättävän usein englantia ja tänään ymmärsin ruotsinkielisestä lauseesta ”andra sidan”.

Nauran töissä joka päivä. Jos en muiden jutuille, niin vähintäänkin omille. Niin hauskaa mulla on!

Näiden eri tuotantosihteerihommien myötä osaan käyttää miljoonaa eri järjestelmää, mutta tän nykyisen työn ansiosta olen oppinut paljon sosiaalisia taitoja. Se on kätevää. Ihminen on sosiaalinen eläin. Mari tykkää ♥

20160803-IMG_7028

Postauksen kuvat eivät mitenkään liity aiheeseen, halusin vain julkaista nämä nyt. Käytiin alkukuusta kuvaamassa Susannalle jotain blogiin ja pyysin päästä itsekin kuvattavaksi, koska oltiin mun lemppariapajilla eli keskellä futiskenttää. Toki sillä tavalla kuvat liittyvät aiheeseen, että jalkapallon valokuvaaminen on asia, jota voisin tehdä vaikka työnä. Kokopäiväisesti. Sitä tehdessä ei tule naurettua niin paljon, mutta olen onnellinen aina, kun saan kuvata sekä käsitellä kuvia.

Heräsikö historiastani ajatuksia tai kysymyksiä?

Normaalia arkea

Tykkään mun arkielämästä. Just tällaisena. Töissä aika kuluu nopeasti, koska tekemistä on tietysti koko ajan enkä edes kuormitu mitenkään liikaa, vaikka tän hetkinen työpisteeni on kauhistus vähääkään adhd-piirteitä omaavalle henkilölle. Hälinää, puhetta ja ihmisiä on ihan koko ajan. Puhelimet soivat kuorossa ja sähköposti vilisee. Silti kaiken sen keskellä olen tyytyväinen, enkä tosiaan koskaan ole työpäivän jälkeen uupunut sosiaalisen kanssakäymisen takia. Päinvastoin! Sosiaalisuutta on siinä määrin sopivasti, että jään janoamaan sitä lisää ja siksi esimerkiksi kesälomani eka viikko oli tosi vaikea, kun ”kukaan” ei ehtinyt kahville kanssani ”koskaan”.

Parhaita on ne hetket, kun saa ratkaistua jonkun ongelman ja vielä päälle saa positiivista palautetta. Esimerkiksi eilen ja tänään on ollut hetkiä, kun olen kironnut itsekseni jotain ja silti mua kehuttiin iloiseksi. Tavallaan siis tykkään asiakaspalvelusta, vaikka toisaalta teoriassa se ala on hurjan vaikea, koska kaikkia ihmisiä vaan ei pysty aina miellyttämään. Noh, tähän asti tänä vuonna olen selvinnyt aika hyvin.

Tämä oli tähän alkuun tällainen hyvä oodi työelämälle, mutta mites toi viime viikko?

Untitled

Maanantaiaamuselfie :) // Illalla kuvaamassa tepsijätkiä Paavolla.

Untitled

Tiistain sali ”miten tän jalkaprässin sais tuntumaan enemmän etureisissä”, jonka jälkeen kävelin huonosti perjantaihin asti ja takareidet ovat vieläkin vähän jumissa.. // Iltapäivätee, jota en tainnut lopulta muistaa ikinä juoda kokonaan.

Untitled

Keskiviikon lookki, jos nyt oikein muistan.. Ja kyllä, pidän New Balanceja nykyään päivittäin. // Sain namia yhdeltä työkaverilta. (Seuraavana aamuna löysin mun ilmoitustaululta toisen tuollaisen!)

Untitled

Avokadoa tungin johonkin sapuskaan kokkailupuuskassani. Pastaa ja jauhelihaa taisi olla ne muut aineet. Todella omaperäistä ja näppärää. // Huomasin vasta illalla, että mun letissä oli tuollainen valmistusvirhe.

Untitled

Torstaisalilla kävin kääntymässä, vaikka väsytti kyllä kuin pientä eläintä. // Tein olkapäitä kahden kilon painoilla ja olin ihan rikki. Ensi kerralla koitan kolmosia jo!

Untitled

Torstaina haettiin miehelle uus näyttö. Kuulemma se on tosi nopea. Vaikka aika nörtti olenkin, en vieläkään oikein ymmärrä miten näyttö voi olla nopea. // Perjantaina Trio Aivohalvaus (=minä, Hannatic, Maarit) tapasi Myllyssä ja täytti koko paikan naurulla.

Untitled

Käytiin tahallaan kiertämässä myös XXL, koska kahvi- ja sokerihumala. Kuvasin futispallot eri kuvakulmasta ja ihmettelin miksi en sitä edelliskerralla tajunnut. Tai oli mulla selitys siihen miksi en tajunnut. Koska Maarit seisoi edessä ;D // Lauantain sotamaalaus.

Untitled

Trio Aivohalvaus dinneröi lauantaina Niskassa. Paikkaa ei valittu sisustuksen tai kauniiden annosten takia. // ..vaan siksi, kun meillä oli nälkä.

Untitled

Aika selväpäisen näköinen selfie vai mitä? // On siellä kirkko taustalla. On on.

Untitled

Jos huutelee lauantaiyönä twitterissä kaupungin tunnetuimmille ihmisille, voi kalikka kalahtaa omaan nilkkaan sunnuntaina. Kiitos Monska! // Pelkkää rakkautta, kun sain sunnuntaina toisella puoliajalla kaivaa 70-200 mm repusta. Mari tykkää!

Kerrassaan hauska viikko! Lauantai etenkin, kun oltiin tyttöjen kanssa baanalla taas! Mulla on videomateriaaliakin päivästä, mutta valitettavasti en ihan hetkeen kerkeä käymään sitä läpi.

Tällä viikolla on vielä kaikkea kivaa myös tiedossa :) Lauantaina on väriestejuoksu ja Veikkausliigaa! En vielä tiedä kuinka mahdan keretä sieltä värijuoksuhommista Veritakselle, mutta haluaisin kyllä.

TPS – FC Haka 21.8.2016

Eilen oli taas se sunnuntai, kun valokuvaaja oli vähän väsynyt. Tuli oltua radalla tyttärien kanssa lauantaina nimittäin. Ennen peliä sohvalla maatessani virittelin suunnitelman, sillä väsyneenä ei oikein tahdo taidekuvat lähteä samalla tavalla kuin normaalisti elämänsä kunnossa. Päätin käydä ottamassa pari kuvaa voitokkaista tepsimuijista heti alussa, jotta saan edes jotain materiaalia kuvasettiin.

Kun olin kiivennyt Urheilupuistoon ja käynyt ottamassa pari kuvaa lipunmyynnistä, kaukana siintävästä kirkosta sekä huikean nätistä Ruohomaan Hannasta, olin erittäin tyytyväinen. Oli jo niin paljon taidekuvaa, ettei tarvisi pakollista nappiskuvaakaan pyydystää. Sitä paitsi sitten ei oikeastaan enää edes väsyttänyt.

20160821-IMG_2210

20160821-IMG_2213

20160821-IMG_2220

20160821-IMG_2225

20160821-IMG_2236

20160821-IMG_2238

20160821-IMG_2247

20160821-IMG_2265

Näistä veijareista Abu yllätti mut heti pelin alussa. Tyyppi oli jatkuvasti pallossa kiinni ja vaikka häneltä pallon yritti Haka viedä, hän haki sen aina takaisin. Monttu auki kuvasin joitakin minuutteja (kunnes huomasin kärpäsparven leijailevan yläpuolellani..)

Heti perään Virtasen Jamppa iski pallon maaliin ja mulla oli taas lisää ihmeteltävää.

20160821-IMG_2364

20160821-IMG_2404

20160821-IMG_2457

20160821-IMG_2484

20160821-IMG_2491

20160821-IMG_2531

Kun tähtäilin kamerani kanssa taivaalle, kuulin pientä naljailua vierestäni, mutta en tietenkään antanut sen häiritä. Kai nyt lintuparvet täytyy ikuistaa.

20160821-IMG_2578

20160821-IMG_2607

20160821-IMG_2628

..ja tulta syöksevä pallo myös..

20160821-IMG_2652

20160821-IMG_2664

20160821-IMG_2699

20160821-IMG_2714

20160821-IMG_2757

20160821-IMG_2786

Hyyrysen tuuletusta en pystynyt ikuistamaan, koska istuin taas liian lähellä kulmaa. Heti koko maalihalitilanteen jälkeen vaihdoinkin putken valovoimaisempaan, vaikka ihan samanlaisilla ISOilla kuvasin silti kuin aiemminkin. Pöh. Elämä taitaa vaatia tosissaan jo uutta runkoa.

20160821-IMG_2812

20160821-IMG_2822

20160821-IMG_2827

20160821-IMG_2954

20160821-IMG_3005

20160821-IMG_3042

20160821-IMG_3136

20160821-IMG_3158

20160821-IMG_3180

Olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen reagointikykyyni, kun tuon maalivahdinkin kerkesin ikuistamaan sakkojen arvoisesta puuhasta. Tai emminä tiedä onko Palloliitto kieltänyt pussailun? Olen kuitenkin sitä mieltä, että eiköhän Forsman ole pusunsa ansainnut. Piti jo edellisessä postauksessa sanoa, jotta tepsiläisten maalivahti on mielettömän taitava!

Tän joukkueen kulunutta kautta on ollut hienoa seurata kentän laidalta ja kuvata näitä hetkiä, jotka lähinnä ilosta koostuvat. Parhautta ♥ Kukapa ei voitoista ja hyvästä jalkapallosta olisi innoissaan? Tän voiton myötä TPS on sarjataulukossa ykkösenä :)

Seuraava kotipeli 2.9.!

Kuvankäsittelyä: vinjetointi

Kiitos taas hyvistä kommenteista edelliseen postaukseen! :) Tästä on taas hyvä jatkaa blogielämää eteenpäin. Kirjasin tänään kalenteriin ylös postauksia seuraavalle kuukaudelle ja huomasin, että kyllä mulla blogattavaa riittää niin kauan ihan hyvin, kun on futiskautta jäljellä.

Ajattelin tähän väliin viimeistellä mun kesällä aloittamani kuvankäsittelysarjan mitä Lightroomiin tulee. Tää viimeinen osa on toki taas ihan yleistä tietoa, jota voi soveltaa muillakin kuvankäsittelyohjelmilla, mutta screenshotit on nyt Lightroomista.

Aiheena siis mun suosikki eli vinjetointi eli heikurat! Minä viimeistelen aika usein kuvani vinjetoimalla, vaikkakin tänä vuonna olen päästänyt siitä vähän irti. Aiemmin joka kuvaan piti tunkea heikurat. Nykyään keskityn enemmän jokaiseen kuvaan yksilönä ja joskus tuntuu, että vinjetointi tekisi kuvasta liian tukkoisen. Aika harva bloggaaja taitaa käyttää kuvissaan vinjetointia.

Kuvaan sopiessaan se kuitenkin tuo tietynlaista syvyyttä kuvaan ja sillä voi myös ohjata katsetta oikeaan suuntaan vai oletteko samaa mieltä? Minä en tietenkään osaa katsoa kuviani samalla tavalla kuin te.

Eka esimerkkikuva voisi olla normaali luontokuva ilmankin heikuroita.

Näyttökuva 2016-08-19 kello 16.04.16

Näyttökuva 2016-08-19 kello 16.05.09

Lightroomissa vinjetointi löytyy ihan ”lopusta”. Siinä on monta eri säätövaihtoehtoa. Ensimmäisestä saa tummennettua reunoja tasaisesti joka puolelta tiettyyn pisteeseen asti. Tähän ekaan esimerkkikuvaan en laittanutkaan paljon vinjetointia, koska kuvassa on jo muutenkin toinen reuna varjossa.

Näyttökuva 2016-08-19 kello 16.08.35

Näyttökuva 2016-08-19 kello 16.09.45

Toisena esimerkkinä Saarikenttä, johon vinjetointia laitoinkin sitten jo puolet enemmän.

Näyttökuva 2016-08-19 kello 16.13.53

Näyttökuva 2016-08-19 kello 22.12.03

Näissä futishenkilökuvissa leikin vinjetoinnilla oikein mielelläni. Ilman vinjetointia kuva olisi ollut aika tavallinen, mutta vinjetoinnilla sain vähän Kinnusta ja Blomqvistia piiloon. Tähän kuvaan säädin muitakin nappuloita kuin vain sitä ekaa eli keskustan alueen tummennusta sekä sitä minkä muotoinen vinjetointi on. ”Normaalisti” vinjetointi siis voi olla tasaisesti joka puolelta, mutta tähän säädin sen niin, että pystyreunat ovat tummat ja keskimmäinen henkilö jää valoon.

Ja nyt mun täytyy lähteä kameran kanssa Paavolle kuvailemaan noita kolmannen esimerkkikuvan miehiä, sillä Haka on tullut kyläilemään. Alkuviikosta siis luvassa taas futiskuvia!

Ongelmani lifestylebloggaajana

Olen vuoden sisällä ruotinut aika paljon omaa blogi-identiteettiäni, koko blogia ja minua sen kaiken keskellä samaan aikaan miettien mitähän te ihmiset mahdatte haluta lukea. Joka kerta olen saanut ihania kannustavia kommentteja teiltä, kiitos niistä ♥

Lyhyesti siis tämä koko blogikriisin ketju menee näin: vuonna 2013 minusta tuntui tavallaan oudolta tunkea kaiken muun tyttöhömpän sekaan futismatsipostauksia, mutta tein silti niin, koska en voinut julkaista kuviani muualla. Tiesin myös, että ottamani futiskuvat ovat otettu nimenomaan naisen näkökulmasta ja toivoin niiden kiinnostavan edes osaa lukijoistani. Ettei tarvisi olla kiinnostunut koko lajista, mutta haluaisi silti katsoa kuvat?

Kesälomalla 2015 turhauduin ihan totaalisesti lukulistani blogeihin, koska oikeastaan asukuvat eivät enää napanneet enkä tiennyt mistä löytää parempaa luettavaa. Tuli syksy ja arki, enkä ollut enää niin paljon intternetin varassa, joten selvisin talven. Syksyllä aloin kuitenkin miettiä blogihommia vähän enemmän ja turhautti yleisesti, koska kyllästyminen muiden asukuviin tarkoitti sitä, etten uskonut omien sellaisien myöskään hirveästi kiinnostavan muita. Miten voisin kirjoittaa jostain sellaisesta, mikä itseäni ei kiinnosta muiden blogeissa? Kevyt ristiriita, eikö?

Kesälomalla 2016 futiskuvausta oli niin paljon, ettei blogiini enää oikein mahtunut muuta. Kävin yhden kriisipalaverin toisen bloggaajan kanssa ja päätin, että oikeastaan blogin aihealueen rajaaminen on ok.

Ja miten sitten kävi?

20160819-IMG_2202

Olen tajunnut miksi en koskaan voinut menestyä lifestylebloggaajana. Kun rajasin blogini futikseen ja sen valokuvaamiseen (ehkä myös muuhun kuvaamiseen) ja näin bloglovinissa ”oikeiden” lifestylebloggaajien otsikot sekä pienen kuvan jostain sidukan juomisesta talon katolla, ymmärsin eron.

Okei, voisin kyllä Vimpelissä kiivetä talon katolle (jos olisi nosturi, jonka kyydissä pääsisin alas) ja juoda vaikka viskikolaa siellä. Kuvissa taustalla siintäisi entisten lehmä- tai sikafarmareiden paskalaarit.

Ja tässä on juuri se ero. Minusta kerrostalon katolle kiipeäminen on yhtä kaukana normaalin ihmisen irtiotosta arjesta kuin tuleva elämäni turkoosien vesien äärellä palmun alla. Vimpelissä tosiaan voisi kiivetä talon katolle, mutta sen viskikolan voi juoda maastakin käsin ja katolle taas mennään lähinnä joko korjaamaan se tai tyhjentämään räystäät.

Olen niin ristuksen arkinen ihminen kuin vaan voi olla. Siksi minusta ei tässä elämässä tule koskaan menestynyttä lifestylebloggaajaa. Minun blogissani ei ole upeita auringonlaskuja, kesäiltoja eikä mitään muutakaan, ellen tosissani ole ulkona juuri siihen aikaan. Harvemmin on tullut oltua erinäisistä syistä. Paljon on ehkä jäänyt elämättä, mutta on ollut muuta tekemistä.

Kaikki oikeastaan kulminoituu siihen, etten vain yksinkertaisesti voi esittää jotain mitä en ole. En lähde Saaronniemeen metsästämään auringonlaskukuvia pitkä hulmuava valkoinen mekko päällä ja ota siitä kuvia, koska en vain tee niin. Sen sijaan saatan maata sohvalla surffaamassa nettikaupoissa, mutta ketäpä kuvat sellaisesta hirveästi kiinnostaisi, kun akka makaa sohvalla puudelikuvioiset runkkuhousut jalassa tukka paskaisena? Bloggaajien jutuista saa pari kertaa vuodessa sellaisen kuvan, että hekin kyllä tekevät niin, mutta silti blogit ovat täynnä ihan muunlaisia kuvia. Minä teen niin jatkuvasti ja ehkä kerran parissa vuodessa voin olla jotain ihan muuta.

Onhan se toki kaupallisesti menestyvä konsepti: kun bloggaajan elämä on rooftoppeja ja shopping hauleja, onhan se nyt jännää 1-2 kertaa vuodessa nähdä kulissien taakse. Selkeästi siis konsepti, jota minun täytyy alkaa kehitellä myös ;) Siksi tässä postauksessa on kuvia kulissien takaa eli minusta makaamassa perjantaina sohvalla ruuanlaiton ja siivoamisen jälkeen sekä keittiössä vapaina elävistä avokadoista, jotka ehkä muistan käyttää joskus tai sitten en.

20160819-IMG_2204

Tykkään paljon pinnallisesta hömpästä, mutta lähinnä Sophie Kinsellan kirjoittamana. Blogeista haluaisin lukea arkisia juttuja ja vinkkejä (liikunta, meikit, siivoaminen!).

Mun vahvuudet on selkeästi optimistisessa ajattelussa, oman hyvinvoinnin tavoittelussa (suklaasta luopumatta) sekä valokuvaamisessa. Jos unohdetaan nyt kokonaan lifestyle, joka kohdallani on oikeasti niin tavallista arkea kuin vain voi olla, kirjoitusaiheet, jotka jäljelle jäävät futiskuvaamisen lisäksi: liikunta ja henkinen hyvinvointi. Aiheita, jotka taitavat kiinnostaa muitakin kuin minua?

20160819-IMG_2206

Blogin kategorisointi lifestylen alle oli ehkä suurin virhe, jonka olen bloggaamisessa tehnyt. Tottakai se oli helppo lätkäistä sillisalaatti yhden aihetunnisteen alle, mutta se teki bloggaamisesta myös itselleni turhan helppoa. Toisaalta en ikinä tarjonnut lukijoilleni mitään todellista lifestylea. En juo viiniä iltaisin enkä skumppaakaan tarpeeksi usein. Voisin ennemmin kirjoittaa suhteestani alkoholiin joskus.

Halusin olla lifestylebloggaaja, mutta elän aivan eri tavalla. En halunnut olla muotibloggaaja, koska menen pukeutumisessa aina siitä, mistä aita on matalin. En koe nykyisen tyylini olevan mitenkään esittelyn arvoinen. Silti just tällä hetkellä voisi jopa ottaakin pari asukuvaa joskus, sillä olen innostunut ammattimaisesta kuvaamisesta futiksen myötä ihan helevetin paljon. Pystyisin tällä hetkellä tuottamaan asukuvia, jollaisia nykyblogeissa pitääkin olla.

Kesällä bloggaustahtini harveni aiheen rajaamisen myötä ja nyt, kun pelejä ei ole viikossa kuin 2, herään välillä töiden jälkeen ajatukseen ”ainiin tänään muuten pitää blogata”. En silti usko sen olevan mikään valtavan huono asia, jos postaa viikossa vain 3-5 kertaa. Eihän? Ei se määrä vaan se laatu?

Itselleni on ainakin snäppäämisen myötä jotenkin tullut tärkeämmäksi sisällöntuottamisessa nimenomaan se sisältö. Jonkun mielestä snäpissä on tärkeää millaiset hymiöt mistäkin käyttöjärjestelmästä tulee, kun taas minusta nimenomaan tärkeää niin blogeissa kuin snäpeissäkin on sisältö.

Yhteenveto: teki hyvää rajata blogin aihealue pois koko lifestylesta ja keskittyä siihen, mikä tuo elämääni paljon iloa ja mikä ehkä sen myötä myös kiinnostaa teitä. Aihealueen rajaamisen myötä pystyn snäppäämään arjestani sen verran kuin on tarve ja that’s it. Kannattaa siis seurata mua snäpissä (marihietala), jos nimenomaan se arki kiinnostaa.

Entä sitten te? :) Heräsikö ajatuksia? Ajattelenko koko bloggaamisen liian vaikeasti ja pidänkö aitoutta liian suuressa arvossa? Vaaditaanko nykypäivänä menestykselliseen bloggaamiseen liikaa kaupallisuutta ja jokaisen postauksen julkaisuun täydellistä markkinointiajattelua?

Eka työviikko loman jälkeen

* postaus sisältää mainoslinkkejä (ja blogin kautta saatuja tuotteita)

Onkin viime viikkoina ollut aika paljon futismatsipostauksia tässä blogissa. Ennen se olisi saattanut vaivata, vaan ei enää, kun päätin rajata blogin aihepiirin koskemaan futista ja valokuvaamista. Uskon, että etenkin talvella täytyy kyllä rönsyillä jonkun verran, sillä rrrrrakastan kirjoittamista siinä missä kuvaamistakin enkä halua pitää mitään blogitaukoa siksi, ettei ole futista tarjolla. Toivotaan siis, että kaikkea muuta kuvaamiseen liittyvää tulee olemaan ja pystyn kirjoittelemaan muistakin kuin futisaiheista luontevasti.

Olen töiden alettua ollut arjessani erikoisen tehokas. Välillä käy mielessä milloin se vanha Mari tulee takaisin ja löydän itseni vain sohvalta löhöämästä. Nyt voisin käyttää tähän väliin sen legendaarisen lausahduksen, on nimittäin toiminimen perustamisen myötä ollut tekemistä päivätöiden jälkeen ihan kivasti. Se on aika jees. Tänäänkin on tullut touhuttua kaikenlaista. Muistin esimerkiksi suorittaa Veikkausliigan tarra-albumi -arvonnan. Olen voittajille laittanut sähköpostia.

Viime viikko oli vielä touhukkaampi kuin tämä viikko tähän asti:

Untitled

Maanantaina smoothie-evästä töissä. Oli hyvvää! // Vaikka töiden alkaminen ja raju rytmin muutos väsyttikin, lähdin silti kävelylle maanantai-iltana.

Untitled

Tuo jokimaisema vaan on ihan paras!! // Tiistaiaamun selfie. Olen viikon tai pari nyt yrittänyt opetella eyelinerin käyttöä.

Untitled

Aamukahvitauko. // Tiistaina astelin salille. On pakko bodata, jotta pystyy kuvaamaan, istumaan toimistossa ja juoksemaan.

Untitled

..mutta hulluttelusta en luovu. Salin jälkeen Myllyyn ja mochaccinolle. Samalla kävin parissa vaatekaupassa.. // ..ja ostin Ginasta kotipaidaksi leopardikuosia..

Untitled

Keskiviikon outfit. Uudet leggingsit, sillä en todellakaan ole ollut vielä valmis hyppäämään BikBokin kireisiin farkkuihin. // Päivängaggaroi.

Untitled

Pelipäivän pikaruoka: lohta ja uunikasviksia. // Just oikean värinen kuvausliivi toi iloa :)

Untitled

Kuvaaminen on niin vakavaa aina. // Torstaiaamuna mulle oli jätetty ylläri, kun just edellisenä päivänä olin sihteeri vailla klemmareita. Tänään olin sihteeri vailla muovitaskuja. Elän vuotta 2016, eik klemmarit ja muovitaskut oo jostain 90-luvulta?

Untitled

Sain testiin Eleveniltä Blinc-merkkisiä tuotteita. Näistä tulee oma postaus myöhemmin! // Torstaisalilla oli yläkroppa vuorossa, mutta kuvan painot ovat vain lavasteita..

Untitled

Perjantaina pitkästä aikaa lasit päässä! // Innostuin yhdestä meikkivideosta niin paljon, jotta jouduin tilata Real Techniquesin pari naamasutia. Ovat laadukkaan olosia kyllä todella.

Untitled

Syksyllä tuntuu tee maistuvan paljon enemmän kuin aiemmin koko vuonna. Hyvä niin. // Piti vähän testailla varjostuksia ja korostuksia sekä uusia suteja. Toimivat oikein hyvin!

Untitled

Perjantai-illan luksuksena mulla oli treffit pitkästä aikaa emännän kanssa, joka ei jänkhään uppoa. // Menimme Maaritin toivomuksesta XXL:ään ja voin kertoa, että oli muuten viimeinen kerta tänä vuonna. En nimittäin todellakaan kehtaa näyttää naamaani kyseisessä paikassa tämän jälkeen. Ensin etsin oikeanlaista kuvakulmaa kuvata futispalloja vaikka kuinka kauan, sitten kävelin päin hyllyä, kun satuin näkemään toisaalla New Balancen kenkiä ja lopuksi itkunauroimme (koska 50 e leopardikuvioiset piiphousut sekä puudelikuvioiset kalsarit) seuralaiseni kanssa vaelluskenkien äärellä 10 minuuttia. Lopuksi Maarit testasi niitä vaelluskenkiä. Itkunauramisen ja kenkätestin välillä tapahtui seuraavaa: pyysimme anteeksi ohi kävelleeltä miesmyyjältä, kun häiriköimme liikkeessä. Voi kyllä olla, että jos tätä lukee joku, joka sattuu tuntemaan minut ja Maaritin, ei ehkä kannata myöskään hetkeen näyttäytyä Myllyn XXL:ssä.

Untitled

Lauantaiaamun todellisuus: aamukahvia läppäri sylissä sohvalla. // Tepsimuijien futismatsin kuvaamisen jälkeen painelin lautalla joen yli treenaamaan.

Untitled
Siinä se sama maisema taas on, mutta tällä kertaa föriltä kuvattuna. // Sunnuntain aktiviteetteihin kuului tän vuoden pisimmän juoksulenkin suorittaminen. Piti vetää ihan rauhallinen lenkki, mutta kyllä se taisi vähän yläkanttiin mennä. Jaksoin silti hölkötellä jopa 4 kilsaa ainakin! Tällä juoksutahdilla mulla menisi 10 kilsan hölkkäämiseen varmaan 2 tuntia. Ehkä ensi kesänä on jo vauhtikin kunnossa, kun nyt on saanut rakennettua edes jonkunlaisen kunnon ylipäätään. Ei ole enää siitä kiinni eikö olisi esimerkiksi lihaksia.

Kohta voisikin painella nukkumaan! Olen aikaistanut tällä viikolla heräämisaikaani ja se vaatisi kyllä nukahtamiseltakin samanlaista siirtoa.

Mitäs teille kuuluu ruudun sille puolelle? Oletteko aloittaneet uusia juttuja, koska syksy?

TPS – EIF 15.8.2016

Olisikohan ”paranee vanhetessaan kuin turkulainen jalkapallo” pätevä sanonta tulevaisuudessa? Alkukausi oli niin turkasen unettava, mutta sitten tuli voittaja-TPS kehiin ja nyt saakin koko loppukauden jännittää riittääkö voitokkuus loppuun asti sekä samalla seurata mitä siinä toisessa raidallisten pelipaitojen joukkueessa tapahtuu.

Eilen Paavo Nurmi Stadionilla taisteli itsensä voittoon TPS, vaikka EIF yrittikin kovasti estää. Oli jokseenkin hämmentävää nähdä yhtäkkiä Källman vihreässä paidassa, vaikka mua sivistettiinkin kentän laidalla pelin alussa Källmanin olevan nimenomaan EIFistä kotoisin. Keskityin niin kovin tähän Källman-asiaan, etten muistanut pyydystää Aallon Juusosta yhtään kuvaa (kuvasin häntä joskus SJK:n väreissä..).

20160815-IMG_1142

20160815-IMG_1147

20160815-IMG_1165

20160815-IMG_1177

20160815-IMG_1190

20160815-IMG_1195

Ylemmässä kuvassa on siis heijastus vedessä, joka on seiväshyppypatjan päällä. En tiedä aukeaako kuva ilman selitystä..? :) Ja tämä alempi taas hymyilyttää edelleen.. Kaikki mikä liikkuu – kyl mä kuvan saan joka kerta ;)

20160815-IMG_1206

20160815-IMG_1240

..mutta ekalla puoliajalla oli kyllä taas vaikea valo.

20160815-IMG_1298

20160815-IMG_1303

20160815-IMG_1360

Vaikka sitä kuinka aina ajattelee pelien jälkeen, että no ihan hyvä saalishan kuitenkin tuli olosuhteista huolimatta, niin kyllä seuraavalla kerralla taas tulee muistutus homman vaikeudesta. Olisikin aina tasainen valo, mutta kun ei ole.

Sainpa silti ikuistettua Jurin tuuletukset maalin jälkeen..

20160815-IMG_1376

20160815-IMG_1385

20160815-IMG_1408

Olin kerrankin sen verran asialla kameran ja tarkennuksen kanssa, etten nähnyt kokonaan sitä itse maalia. Täytyy ehkä katsoa tepsitv:stä myöhemmin. Näittekö te?

20160815-IMG_1575

20160815-IMG_1701

20160815-IMG_1713

20160815-IMG_1771

20160815-IMG_1881

20160815-IMG_2012

20160815-IMG_2071

Sjöroosia vähän harmitti, mutta sitten saikin jo nousta maasta ja kipittää muiden luo maalihalimaan..

20160815-IMG_2080

Oli kyllä niin jännittävä matsin loppu, etten pystynyt edes kuvaamaan. Kun EIF tasoitti, toivoin Tepsin jaksavan vääntää pelin voitoksi ja tulihan se sieltä sitten! Saatoin vähän kiljua ääneen. Hupsis.

20160815-IMG_2119

20160815-IMG_2135

Huomasitteko: ei yhtään nappiskuvaa. Kaikenlaisia muita kyllä. Vaihtelu virkistää.

Seuraava matsi onkin jo sunnuntaina, Hakaa vastaan. Ehkä sitten niitä nappiksia taas?

TPS – Åland United 13.8.2016

Tänään oli taas futiskuvauspäivä. TPS naiset pelasivat Paimiossa Åland Unitedia vastaan.

Pölähdin paikalle juuri, kun tuomari vihelsi pilliin. Kerkesin kaivaa kameran repusta ja sitten pelaajat marssivatkin jo kentälle.

20160813-IMG_0283

20160813-IMG_0305

20160813-IMG_0311

20160813-IMG_0365

20160813-IMG_0434

20160813-IMG_0458

20160813-IMG_0464

20160813-IMG_0476

Maalihali!

Sää oli kovin vaihteleva, kuten Turussa on koko päivän ollut. Paitsi että oltiin Paimiossa. Aluksi oli vain pilvistä, sitten tuli sadekuuro ja välillä taas melkein paistoi aurinko.

Olin ekaa kertaa oikeastaan vähän innoissani sateesta. Kun mulla on nykyään kunnollinen sadesuoja kameralle! Kävin ostamassa sen viime viikolla Rajalasta ennen HJK:n peliä. Oli mahtavaa, kun pystyi keskittymään kuvaamiseen eikä siihen kuinka paljon putki ja kamera kastuu. Tästä lähtien saatan toivoa paljon sateisia pelejä.

20160813-IMG_0537

20160813-IMG_0543

20160813-IMG_0557

20160813-IMG_0651

20160813-IMG_0683

20160813-IMG_0705

20160813-IMG_0730

20160813-IMG_0734

20160813-IMG_0743

20160813-IMG_0755

Tää oli just se ainoa matsi, jossa jätin kukkaron autoon, koska ”en mä nyt kuitenkaan mitään halua, kun en ennen matsia kerkeä juoda kahvia”. Sitten tauolla näin tarjoilut ja mietin voisiko joku nähdä ilmeeni ja säälistä lahjottaa kakkukahvit. Alistuneena kohtalooni luikin kannattajien taakse ja komensin taas vähän. Mitäpä sitä ei tekisi kuvan takia?

20160813-IMG_0762

20160813-IMG_0878

Siinä on eräs tepsitär, josta on hemmetin vaikea saada hyvää futiskuvaa. Kuulin tällaista intternetissä ja sitten totesin asian itsekin edelliskerralla. Nyt kuitenkin kävi niin, että useamman minuutin väijyminen tuotti tulosta ja siinä se nyt on. Just hyvä kuva! Eikö vaan?

20160813-IMG_0972

20160813-IMG_0989

20160813-IMG_1007

20160813-IMG_1093

20160813-IMG_1123

Tasapeli tuli. Oli taas vauhdikas peli. Ei paljon ehtinyt laiskotella, kun koko ajan tapahtui. Nuo naiset osaavat kyllä pelata, joten tänään ei heru oikein minkäänlaista futisanalyysiä. Kuvaamisestakaan ei pahemmin ole sanottavaa. Tämä oli vähän tällainen tilanne, jossa kentällä olleet tekivät parhaansa omalla osaamisalueellaan ja minä kentän laidalla taas suoritin omani. Sää oli juuri sopiva kuvaamiseen, kun se aurinko ei kuitenkaan alkanut paistaa kunnolla.

Ei erikoisempia kömmähdyksiä, mitä nyt meinasin myöhästyä. Kaiken kaikkiaan siis hyvä päivä :) Kiitos jälleen Tepsimuijat!